Minenny oikeen tiiä.. Nimittäin että mitä tekisin tämän blogin kanssa. Toisaalta tää on ollut ennen kaikkea päiväkirja mulle, jota saa halutessaan muutkin lukea. Tällaista nettiversiota vaan on helpompi päivittää kuin paperista ja mitään niin salaista en täällä vatvo, etteikö sen puolesta voisi olla näkyvillä. Mutta, mutta.. Se oli kunnes musta tuli yrittäjä ja yrityksen (lue: mun) tiedot on kaikkien niitä haluavien helposti hankittavissa. Eli vähän arveluttaa laittaa tänne esmes kuvia uudesta kämpästä, kun sen tarkka osoite löytyy helposti netistä. Ja vaikka suurin osa lukijakunnasta onkin kavereita ja tietää kuka kirjoittaja on, täällä on myös minulle täysin tuntemattomia tyyppejä, joiden en välttämättä soisi tietävän ihan tasan tarkkaan kuka mä oon. Se tuntuu jotenkin creepyltä. Omalla naamalla, mutta Keljuna, kirjoittamisessa ei ole ongelmaa. Enkä myöskään halua alkaa sensuroimaan vuodatuksiani (sillä niitähän täällä etupäässä on), vain sen takia että ahistaa kirjoittaa omalla nimellä.

Että lopettaako koko pasga, vaiko mennä salasanan taakse luumuilemaan?

Pitää vielä miettiä. Lopettamista tukevat tällä hetkellä järjetön kiire (töissä toista viikkoa käytännössä koko valveillaoloaika) ja kirjoittamisaikaansaamattomuus. Mut toisaalta tuskin tää nyt loputtomasti tälläista haipakkaa on ja kirjoitusinto iskenee taas joskus. Tai pitäisikö tää muuttaa kursailematta täysin kissablogiksi, koska sitä tää tod.näk. tulee pitkälti olemaan ens torstaista eteenpäin ja unohtaa kaikki sen syvempi aska? Mene ja tiedä.

No, ok, myönnetään, saattaa olla että otsikko on jonkin verran dramaattinen. Mutta oikeesti väsyttää aika vietävästi. Remppaa tehtiin isän kanssa 2,5 päivää niska limassa ja siihen päälle vielä päivä huonekalujen kokoamista ja toinen muuttolaatikoiden tyhjentämistä. Kuorrutetaan useamman tunnin tanssimisella semigänässä korkeahkoissa koroissa tyttöjenillassa (Anu suomivisiitillä!) ja kirsikkana päälle Naisten Kymppi. A-vot! Ja töitäkin on aina vähän välissä tehty ja kiirettä on pitänyt sielläkin. Lomantarve alkaa olla akuutti. Onneks tällä viikolla ehtii jo vähän hengähtää ja viikonloppu  on vapaa. Ens viikolla alkaa jo Kissakamun juhannuskiireet pikku hiljaa(joka on sinänsä todella positiivista!) ja neljän päivän putki klo 4.30 työvuoroja. Että eipä paljoo tarvi ihmetellä että mitä sitä vapaa-ajallaan tekis.

Vali, vali, jupi, jupi. Naisten Kympissä oli tosi hauskaa. Meitä oli hyvä tiimi (Anu toi kaikille ranteeseen australianlippuhikinauhat :) ja juoksu kulki käsittämättömän hyvin treenamattomuudesta ja etenkin 30C helteestä huolimatta. Tunti ja 10 minuuttia meni. Käväisin välissä kotosalla suihkussalepäilemässä ja sitten käytiin vielä Butterflyn terdellä moikkaamassa Eevaa, joka oli myös pikakäynnillä Suomessa. Kummallista nähdä aussi-ihmisiä täällä, ovat ihan väärässä paikassa.

Jaahap, jospa sitä yrittäis saada unta silmämunaan. Taksi noutaa klo 3.50. Pakko muuten myöntää et ei noi aamut nyt niin pahoja oo. Tietty se eka 2 sekuntia, kun kello alkaa soida, on ihan h e l v e t t i ä. Mut äkkiä siitä tokenee ja on ihan toimintakunnossa. Ja se et pääsee töistä yleensä jo joskus 13 maissa on ihan loistavaa. Vaikka nukkuis parin tunnin päikkäritkin, päivää on jäljellä vielä vaikka millä mitalla. Kolme aamua putkeen on tällä hetkellä enin mitä oon tehnyt ja ens viikolla sit tosiaan on edessä neljä.

Sorppa hilijaisuus, eiköhän tää tästä taas iloksi muutu, kunhan saadaan elämä kuoseihin. Asunto on jo ostettuna, huomenna ja maanantaina menen isän kanssa villisti remppaamaan (Ollilla on vapautus kaikkien hermojen säästämiseksi.) ja keskiviikoksi on bookattuna muutto (Ollin heiniä, mä oon töissä ja liihottelen paikalle vasta muuttomiehien poistuttua.). Löydettiin oikein kiva 42,5 neliötä Kampista. Ammeesta jouduin tinkimään, mutta kissaparveke löytyy! Paljon kaappitilaa, keittiö ja kylppäri ihan kunnossa. Vain pientä pintaremppaa muualle, seinien maalausta ja listoja jne. Löysin sattumalta maalikaupasta kivannäköisen seinänmaalausidean, joka vaikuttaa helpolta, joten aion päästää sisäisen taiteilijani irti olohuoneen seinään. Tämä saattaa osoittautua poikkeuksellisen huonoksi ideaksi. Tai sitten kaikkien aikojen parhaaksi.

Kissakamu Enterprises on lähtenyt liikenteeseen oikein mukavasti. Ei nyt vallan nousukiitoon, mutta lähtenyt kuitenkin. Juuri tänään kävin ensitapaamisella moikkaamassa aivan älyttömän ihanaa Brittikissa Brunoa. Tämä työ on kyllä niiin mun juttu! Ja malttamattomille tiedoksi, että Kissakamu-paidat on viety painoon ja saan ne joskus ensi viikolla.

Uusissa töissä kentällä on ollut tod kivaa. Menin panikoimastani loppukokeesta lentäen läpi 97 % tuloksella. Tosi mukavaa hommaa on ollut. Vaikka vuorot on välillä aika pitkiä, eipä sitä juurikaan huomaa, kun on koko ajan puuhaa. Ja ei ehdi kyllästyä, kun muutaman tunnin välein vaihtuu lentoyhtiö ja sen myötä myös asiakaskunta. Ette arvaakaan, kuinka erilaista porukkaa lentää esim. KLM:llä/Turkish Airlinesilla/Finnmatkoilla. Ja kaikilla on omat metkunsa ja sääntönsä opeteltavana. Viikko vielä tätä ja sit lipputoimistoon oppiin. Ja kunhan turvallisuusselvitys tulee ja saan kulkuluvat, pääsen myös portille ihmettelemään.

Sellaisen tuikitärkeän tiedon voisin vielä kanssanne jakaa, että Ausseista palattuani mulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta ostaa iltalehtiä. Ennen lähtöä siis ostin yleensä molemmat viikonloppuisin ja silloin tällöin viikollakin, jos oli hyvä lööppi. Nyt ne vaan tuntuvat niin gagalta, ettei pysty. Nettiversiot sentään vielä silmäilen lähes päivittäin. Mutta siis kerrassaan merkittävä ero, eikös juu? Hesari sensijaan on edelleen luvussa. Se tuntuu aussilehtien jälkeen vallan yltiöälykkäältä julkaisulta.

Mjaaha, huomenna Ikeaan (Ollilla ei mitn vapautuksen mahdollisuutta.) ja sitten remppaa ainakin maanantai-iltaan asti. Tiistai on varapäivä.

Minulla on taas ajokortti. Mahtava olo kerrassaan. Voin siis todistaa olevan määä muutenkin kuin kanniskelemalla passia ympäriinsä. Minulla ei siis ole ollut moista värkkiä noin 1,5 vuoteen, kun edellinen taannoin nyysästiin Northern Territoryssä ja sitten sitä aussiversiota ei vaan tällä nimellä irronnut. (Sorppa, en tod jaksa alkaa tuolta arkistosta arpomaan linkkiä kyseiseen episodiin, vakilukijat palkittakoon tällä knoppitiedolla.) Niiiiiin, niin asiaan. Kävin siis tänään hakemassa upouuden korttini Kaartin poliisitalolta ja siinä jo vuoronumero kädessä iski kaamea epävarmuus. Nimittäin että eihän sitä korttia nyt millään voi saada sieltä ulos ilman jotain muuta henkkaria. Vähintään nyt sähkölasku varmasti tarvitaan. Australiassa-oleilu on selvästi pehmittänyt mun byrokratiapään. Joku pienen pieni ääni jossain syvällä sanoi, että kyllähän sillä kortilla sitten tästä edespäinkin se henkilöllisyys todistetaan, mutta eihan se nyt voi riittää.. Riitti. Suomi on hieno maa.

Maistiaisiksi, ja aussi-ikävän torjuntaan, tässä osa aussineiti X:n taannoisesta avautumisesta:

“..Mulla on NIIIIIIIIN menny hermot naiden viranomaisten kanssa taalla…… Talla hetkella odotan uutta citizenship certificaattia P###n nimella silla ne ei missaan nimessa voineet edes aloittaa tata prosessia kuin vasta seremonian jalkeen (???) ja nyt tassa menee ainakin 3 viikkoa etta ne saan sen perke***n certificaatin uudelleen tulostettua. Vasta sen jalkeen voin hakea Aussi passia jonka prosessi aika on myos n. 2-3 viikkoa. No, ongelmana on se etta en voi poistua maasta ilman Aussi passia ja mun reissuun on nyt tasan 3 viikon paasta…… Mutta sita EI OLE VOINUT hoitaa millaan muulla tavalla. Oon taistellu tasta asiasta nyt yhteensa 7 TUNTIA immigrationin kanssa…. OIKEESTI……mulla on niin menny hermot…….. Ai niin muistinko mainita etta mun passivalokuva pelkastaan tata nimenmuutosta varten piti verified by a person who’s known me at least 12 months and is a JP (*) or equivalent….ja mun piti saada virallinen dokumentti nimenmuutoksesta from the Births, Deaths and marriages, jotka HAASTATTELI mut ennen kun printtasi mulle viikon odotuksen jalkeen virallisen dokumentin, missa ne OLI KIRJOITTANEET MUN NIMEN VAARIN!!!!!!!!!!!!!!!!! VITTU!!..”

(*) JP on Justice of Peace, että sellainen tosiaan pitäis noin niinku varalta tuntea, et se vois sitten todistella passikuvia.

Virma alkaa olla kuosissa. Tilitoimisto on valittuna, vakuutuksia säädetään loppusuoralla ja viime viikonloppuna oli eka asiakas! Siellä ihkuihanien Mio, Rita ja Sara kissasien kanssa hengaillessa tunsin kyllä olevani niiiin unelmatyössäni.
Omat kissat on varattu, varausmaksut maksettu ja kasvattajanimet valittu. Kyllä, saatiin poikkeuksellisesti valita itse kasvattajanimet, kylläkin kasvattajan alustavasta listasta. Meidän kattimateista tulee italiaanoja: Fatdollsin Federico ja Fernando :) Niiden tavisnimet on vielä 50 % mietinnässä, mutta paljastetaan heti kunhan päätetään!

Olen juurikin julkaissut flickrissä 497 kuvaa. Eli nyt löytyy Keljukuvista kaikki elämämme suurtapahtumat sitten marraskuun 2008. Tarjolla joulua Bondilla, Tasmaniaa, Blue Mountaisia, Hervey Baytä ja Fraser Islandia, Ayers Rockia, Fijiä, Mardi Grata ja Jenkkilää. Koko f’ing päivä meni kun piti muuttaa koot, siirtää nettiin, tekstittää… Hermot yllättävän vähän. Niskat kyllä meni. Onneks on työttömällä tätä aikaa, ensimmäistä asiakaskontaktia odotellessa.

Viikonloppuna olen menossa virman t-paidassa jakamaan flyereitä Rurok:in kansainväliseen kissanäyttelyyn Myyrmäkihalliin. Että kyllä, myös muut halukkaat voivat nyt hankkia huippucoolin Kissakamu-paidan näin kevään korvalla. Ja kukapa nyt ei sellaista haluaisi. Sinne vaan kissailemaan ja mua moikkaamaan!

Muuta mainitsemisen arvoista: Muistin nyt vasta syödä Pandan suklaarusinoita ja voi jumangega että ne osaavat olla taivaallisia! Ja Anusta tuli tällä päivänmäärällä aussi. Facebookin korkkihattukuva, jossa hänellä on kädessään lippu ja purkki Vegemiteä on ihan paras. Näihin kuviin ja tunnelmiin – Aussie aussie aussie, oi oi oi!

Yritys on nyt perustettu ja up and running! Kovasti on kaikkee puuhaa – vakuutusta, tilitoimistoa, sitä, tätä ja tota.

Jos omistat kotisivun/blogin, arvostaisin kovasti jos linkkaisit sinne seuraavan sivun: www.kissakamu.fi
Mitä enemmän linkkejä webisivuilta, sen parempi näkyvyys googlessa (sanoo Olli, mähän en näistä niin tajua mitn).

Ja puskaraadio laulamaan, kiitti!

Nyt on niin että yrityksen perustaminen kaikkine kommervenkkeineen, kodin etsiminen, työllistyminen, muiden nurkissa asuminen ja niiden tietokoneen kohtelias käyttäminen, kissojen etsiminen sekä pääsiäisbonuksena Pohjanmaalla aikalailla täysin puskista tullut ja kunnolla pään hajottanut ja sielun särkenyt shokkiuutinen ovat aiheuttaneet sen että kirjoituskapasiteettia ei nyt vain ole. Palaillaan tuossa keväämmällä.

Sori, ihan pakko. Kävin pitkästä aikaa katsomassa tän blogin statistiikkoja. Ne on aina ihan hulvattoman viihdyttäviä. Viime aikoina tänne on päädytty mm. seuraavilla googlehauilla:

Näin Julkkiksen Stringit
Noora lähtee Ugandaan
Vanheta
Jauzer
“Oletko koskaan” suudellut naista
kivipaska

Toivottavasti nämäkin kävijät saivat heitä poltelleisiin tarpeisiinsa halutun vastauksen.

Soppa, kun edelleen on pidellyt näin hilijasta täällä. Nythän sitä puuhaa ja menoa vasta onkin.. Yritys olisi jos perustettu, mutta paperibyrokratia hidastaa menoa. Kävin yrittäjäinfossa tiistaina ja sain vasta pääsiäisen jälkeiselle viikolle ajan yrittäjäneuvojalle. Ennen sen luona käymistä ei voi hakea starttirahaa. Ja ennen starttirahapäätöksen saamista ei saa olla yritys perustettuna. Että tässä on nyt sitten hiottu yrityssuunnitelmaa, nettisivujen sisältöä ja hinnoittelua oikein antaumuksella. Nyt kyllä tuli juuri sieltä pyyntö haastatteluun, josta olin pyynnön halunnutkin. Että toivottavasti yritystä voisi käynnistellä kunnon työn ohessa, kuten olin alunperin suunnitellutkin, eikä tarvisi olla starttirahaa olla kinumassa. Se on niin surkean pieni muutenkin. Ensi viikolla haastatteluun!

Ja kissanhankinta etenee kivasti kanssa. Muutamaan ragdoll-kasvattajaan olen jo ollut yhteyksissäkin, mutta tänään taisi kissamessuilta löytyä just hyvä. Pennut saisi kotiin juhannuksen jälkeen, mikä voisi olla ihan jees aikataulu, ottaen huomioon, että meillä ei oo vielä kotia itsellemmekään. Muutamaa asuntoa on käyty ihmettelemässä, mutta mitään sen suurempia liikkeitä ei oikein voi tehdä, ennen kuin Olli työllistyy. Tällä hetkellä se kontribuoi perheemme talouteen pelaamalla nettipokeria. Kontribuutio on tähän asti ollut negatiivista.

Mutta, mutta, kuten otsikko selkeästi kertookin, aikeena oli kertoa että mikä nyt on niin kivvvvaaaa täällä.

Eli plussaa ostoksistasi saavat mm. seuraavat:

• Ruisleipä. Kunnollinen, eikä mikään saksalaisten leipoma. Erityisesti Vaasan Ruispalat Oivariinilla (Suomesta vuosia sitten läheteneet tunnistavat nimellä Voimariini), ohuen ohuilla kinkkusiivuilla sekä Oltermanni juustollaaaaah. Maha onkin tämän indulgencen johdosta melko kuosissa..
• Maitorahka. Eka satsi mansikkarahkaa on jo tehty.
• Taffelin poimuperunalastut sekä kermaviilidippi. Sanoinkuvaamattoman taivaallinen yhdistelmä.
• Laktoosittomat tuotteet. On ihan mielettömän hienoa kun hylly on täynnä kaikkea laktoositonta ja vieläpä ihan sopuhintaan.
• Pommac sekä vihreä Smurffi-limu. Parhautta.
• Lonkero. Kyllä se vaan onkin hyvää. En mä sitä Ausseissa muistanut kaivata, mutta hyvin meni alas.
• Kynnet. Niin, siis tähän toki auttaa myös työttömyys, mutta varmasti myös ruokavalio Suomessa. Kynnet kasvaa ja ei katkeile ollenkaan niin kuin Ausseissa ihan aina.
• Talvi. Napakka viikonmittainen talvi passaa mulle oikein hyvin.

• Sää. Tänään oli +5C ja taivaalta satoi jotain.
• Ihon kuivuminen. Mun ei Ooozzeissa tarvinnut käyttää oikeastaan ollenkaan rasvaa kropalle. Aurinkorasvailu riitti ihan hyvin. Olen ollut bäk viikon, ja jalat on jo ihan peruspystyynkuivuneet, rasvaamisesta huolimatta. Odotan mielenkiinnolla mitä käytännössä täysin parantunut psoriasis sanoo..
• Hedelmät. Ei ne vaan maistu oikein miltään. So far kokeiltu on omppua, kiiviä ja vesimelonia. Avokadoon en taida viitsiä edes koskea, se on taattu pettymys.